”Ainahan sitä on uuden sukupolven kanssa pärjätty!” Kuvakaappaus Pyry Vaismaan videosta. Linkki videoon jutun lopussa.
Mistä tietää olevansa vanha? Siitä, kun näkee kadulla nuoren jolpin ja ihmettelee mielessään, että miten kukaan voi pukeutua tuollaisiin vaatteisiin tai kuunnella musiikkia, joka vastaa mahahaavaa korvassa. Siitä tietää olevansa vanha.
”Minusta tulee animaattori.” Kuvakaappaus Pyry Vaismaan videosta. Linkki videoon jutun lopussa.
Vaikuttaa pahasti siltä, että olen itsekin vanha, vaikka lasissa on vasta viisitoista vuotta. En ole ikinä ymmärtänyt nuorten aivoituksia, makua tai nykyajan muotia. En pysy perillä tekniikassa, kuuntelen jazzia enkä ymmärrä, mikä on hastag.
Tällainen suhtautuminen nuoriin, ikään kuin sivustakatsojana, auttaa näkemään sen perinteisen sukupolvien välisen kuilun entistä selvemmin.
Mutta mikä tämä kuilu sitten on?
Vanhemmat eivät ole ikinä pysyneet perässä nuorten villityksissä, kun nämä vain parhaansa mukaan yrittävät ottaa tätä maailmaa haltuun.
Tämä ei siis ole mikään uusi ilmiö. Jopa Aatami oli aikanaan varmaan täysin pihalla Abelin mieltymyksistä.
”Olen hyvä eläinten kanssa, mutta pelottaa, jos en pääsekään eläinlääkärikouluun.” Kuvakaappaus Pyry Vaismaan videosta. Linkki videoon jutun lopussa.
Ongelman ydin ei kuitenkaan ole siinä, että vanhemmat eivät pysy perässä, vaan siinä, että seuraavalta sukupolvelta odotetaan suuria tekoja. Ja kun lopulta huomataan, millaisia nahjuksia sitä onkaan tullut synnytetyksi, kokeneempi sukupolvi helposti tuomitsee nuoret ja heidän tekonsa.
Karu fakta on kuitenkin se, että juuri nuo nahjukset ovat tulevaisuudessa niitä, jotka tätä maailmaa pystyssä pitävät. Ja haluan korostaa, että itse kuulun pääosin nimenomaan noiden tuomitsijoiden joukkoon.
Koska en ymmärrä nuoria, tuntuu äärimmäisen pelottavalta ajatukselta, että koko maailma on tulevaisuudessa meidän vastuullamme. Vanhemmat odottavat meiltä paljon.
Vaikka isä ja äiti jatkuvasti kannustaisivatkin toteuttamaan sitä mitä lapsi itse haluaa, niin totuushan on se, että jo putkahtaessaan tähän maailmaan lapselle on suunniteltu vanhempien mielissä elämä ja työ valmiiksi. Näiden paineiden alla sekä maapalloa harteillaan pitäen saatamme lopulta romahtaa.
Mutta toisaalta, jos ongelma kerran on ikiaikainen, niin ei meillä luulisi olevan mitään hätää. Ainahan sitä on pärjätty, joten miksei nytkin! Silti mieleen hiipii ajatus, että eihän sitä koskaan tiedä…
”Nykyajan nuoret ovat aikaansa seuraavia, mutta myös kilttejä ja kohteliaita.” Kuvakaappaus Pyry Vaismaan videosta. Linkki videoon jutun lopussa.
Entäpä ne seikat, joista nuoria kritisoidaan. Suhtautumistavat tietysti vaihtelevat paljon ja useat aikuiset ovatkin todella lempeitä ja toiveikkaita nuorten suhteen. Silti useimmilla on sanansa sanottavana esimerkiksi liiallisesta kännykän käytöstä, käytöstavoista, mopoilusta ja niin edelleen.
Älypuhelimet ovat selvästi enemmistön mielestä se suurin pahe, mutta omituista kyllä, myös monet koululaiset tuntuvat olevan vahvasti liikaa kännykänkäyttöä vastaan. Alakoulussa puhelimet ovatkin kiellettyjä, mutta yläasteella välitunnit muodostuvat, muun välituntitoiminnan puutteen vuoksi, käytännössä pelkistä kännykkäpiireistä. Silti myös useimmat yläkoululaiset olevat sitä mieltä, että kännykkää käytetään nykyään liikaa. Jos kaikki ovat kerran niin kovasti näitä vempaimia vastaan, niin kuka kumma niitä luureja lapsille sitten syöttää!
Itse en ole eniten huolissani älypuhelimista, vaan siitä, mitä niiden takia jää tekemättä. Kun luokassamme kysyttiin, moniko on edes kuullut Agatha Christiestä, kaksi viittasi. Huolestuttavaa!
Kaiken muun takia nuoret unohtavat lukemisen, ajattelun, muut ihmiset ja ennen kaikkea elämisen. Tärkeintä ei enää ole itse kokemus, vaan se, että minulla oli kokemus.
”Eniten pelottaa Puuha Peten uudelleentuleminen.” Kuvakaappaus Pyry Vaismaan videosta. Linkki videoon jutun lopussa.
Koulutusjärjestelmä ei enää vaadi koululaisilta tarpeeksi. Tämä tukahduttaa hiljalleen yleissivistyksen sekä onnistumisen kokemukset.
Myös suomen rikas kieli supistuu lukemisen puutteen takia uhkaavasti. Kunnia Aku Ankalle ja muille, jotka arvokasta kieltämme vielä vaalivat!
Kokonaisvaltaisesti humanismi siis tuntuu hiipuvan ja kirjastoissa viihtyy enää vain satunnaisia nuoria, useimmat heistäkin vain ilmaisten tietokoneiden takia.
Kaikki tämä on äärimmäisen huolestuttavaa. Mutta onko se vika sittenkään nuorissa itsessään?
Eiväthän he älypuhelimia itse keksineet. Ehkä nuoret ovatkin vain heille luotujen olosuhteiden uhreja.
Isoin uhka onkin ehkä tällä hetkellä lapsien sijasta heidän vanhempansa, niin kuin tekemälläni dokumentillakin viisaasti esitetään. Älypuhelimien ja muiden hössötyksien takia vanhemmilla on yhä vähemmän yhteistä aikaa lapsien kanssa ja tällöin lapsien minäkuva sekä kommunikointikyvyt kärsivät pahasti.
Lapsille myös luetaan satuja aivan liian vähän, mitä pidän äärimmäisen suurena vahinkona. Satujen lukeminen edesauttaa huomattavasti lapsen mielikuvituksen kehittymistä sekä kielen rikastumista. Lukekaa muksuillenne!
”Nuoret ovat todella rohkeita ja kansainvälisiä, mutta käytöstapojen puute huolettaa hieman.” Kuvakaappaus Pyry Vaismaan videosta. Linkki videoon jutun lopussa.
Vaikka monet ongelmista eivät ole nuorien itsensä aiheuttamia, niin en silti ymmärrä nuorison makua. Toisin sanoen pidän ikätovereitteni makua pääosin huonona! Tämä käy ilmi kuunnellessani nuorten keskusteluja lempielokuvista tai -musiikista. Listoilta ei pahemmin löydy Ranskan uuden aallon klassikoita, Chopinia tai Queenia. Tästäkään asiasta en silti pahemmin huolestuisi, sillä suomalaisten maku on aina ollut hirveä.
Huono maku on oikeastaan suomalaisten tavaramerkki! Vai muistuuko mieleenne ”Onnenpyörä” tai ”Rovaniemen markkinoilla”.
Kaiken kaikkiaan tilanne ei ole katastrofaalinen, jos vanhemmat vain muistavat keskittää huomionsa lapsiin ja vaalia hyviä tapoja sekä kulttuuria.
Loppujen lopuksi taidan kaikesta huolimatta uskoa, että meistä kasvaa vielä kansainvälinen, suvaitsevainen ja terveellisesti elävä, elämäniloinen sukupolvi. Kyllähän sitä aina yhden universumin hoitamisesta suoriutuu!
Pyry Vaismaa
Videon tekijä ja kirjoittaja on Sydän-Hämeen Lehdessä työelämään tutustunut Pälkäneen yhteiskoulun kahdeksasluokkalainen.
Videon tekijä ja jutun kirjoittaja on Sydän-Hämeen Lehdessä työelämään tutustunut Pälkäneen yhteiskoulun kahdeksasluokkalainen.