Pyry Vaismaa esittelee iltapäivän ohjelman.
Jätkäkerhossa käynnistyy jätkämäisellä laulutuokiolla.
Näin toimii Pälkäneen malli. Kun törmätään epäkohtaan, siitä ei kitistä Facebookissa ja netin keskustelufoorumeilla. Ei vaadita muita toimimaan, vaan kääritään itse hihat.
Epäkohta paljastui Aleksi Saarelle, kun rippikoulussa tuli puheeksi kerhonohjaajan hommat. Tyrmistyksekseen nuorukainen kuuli, ettei seurakunnalla ollut poikakerhoa, vaan pelkkä tyttis.
Tämänkaltaista sukupuolisyrjintää ei tarvitse suvaita 2000-luvulla. Päätettiin siis yhdessä Pyry Vaismaan kanssa perustaa jätkäkerho eli jätkis. Vetäjäavuksi värvättiin Eetu Rautanen ja Iiro Moisio ja sitten lähdettiin levittämään sanaa kerhosta.
Seurakuntatalon käytävät ja aulat täyttyvät, kun jätkäkerholaiset vyöryvät sisään tai lähtevät ulos.
Markkinointi hoidettiin kiertämällä alakoululuokat läpi. Mainonnan teho tuli pienenä yllätyksenä. Syyskuun alussa ensimmäisellä kokoontumiskerralla seurakuntatalolle vyöryi 70 poikaa. Alakerran kerhohuone ja sinne johtava käytävä ehtivät täyttyä innokkaista kerholaisista, kunnes poikavaellus saatiin ohjattua yläkerran seurakuntasaliin. Sielläkin kävivät penkit vähiin.
Vielä toisellakin kerralla jätkis muistutti joukkojenhallintatilannetta. Paikalla oli viitisenkymmentä kerholaista.
Jätkiksen suosio pisti vetäjät päivittämään suunnitelmansa ja miettimään entistä tarkemmin, miten järjestää näin valtavalle joukolle tekemistä. Viime viikolla kerholaisia saapui 35. Sellaisen joukon pystyy jo jakamaan järkeviksi ryhmiksi.
Jalkapalloa ja lautapelejä
Pyry Vaismaa pistää futispeliä käyntiin.
– Missä viikset, jätkäkerhon vetäjät tivaavat kun alakerran tyttökerhon vetäjä poikkeaa yläkerran salissa.
Seurakuntatalo on jätkiksen ajan poikien valtakuntaa. Se kuuluu ja näkyy, sillä 35 alaluokan pojasta lähtee melkoinen meteli.
Tällaisen joukon ohjaaminen on opettavaista nuorille kerhonohjaajille. Riehakkaiden ensikertojen opettamana he ovat päätyneet porkkanamenetelmään: jatkossa parhaiten ohjeita kuuntelevat ja noudattavat kerholaiset palkitaan.
Maalia juhlitaan mestarienliigasta opituilla riiteillä.
Seurakunnan kerhossa kun ollaan, niin iltapäivä aloitetaan hengellisellä osuudella. Tällä kertaa se hoidetaan musiikin keinoin. Ohjaajanelikko esittää kitaran säestyksellä Jumalan kämmenellä -kappaleen ja haastaa kerholaiset liittymään lauluun. Jätkämäinen tulkinta alkaa mummovibratolla ja muuttuu sitten oravalauluosuuden kautta metalliversioksi.
Ennen ryhmiin jakautumista pohjustetaan syksyn pleikkariturnausta. Turnauskaavioiden laatimista helpottaa, kun tiedetään suurin piirtein osanottajien määrä. Tulevissa kerhoissa muutama osanottaja pelaa konsolin äärellä, kun muut touhuavat muuta.
Ulko- ja lautapelejä
Rockin tahdissa käytävä limbokisa nostattaa tunnelmaa seurakuntatalolla.
Sitten jalkapallosta kiinnostuneet painavat Pyry Vaismaan ja Iiro Moision kanssa Kostian koulun Ässäkentälle pelaamaan jalkapalloa. Joukkueet, säännöt ja kaikki muut asiat hoidetaan samalla mallilla: huutaen ja käsi pystyssä paikallaan hyppivä poikalauma ympäröi vetäjät. Maaleja juhlitaan mestarienliigasta opituin riitein ja lopuksi vaaditaan lopputuloksesta riippumatta pilkkukisa.
Sisäpeleistä kiinnostuneet kerholaiset jäävät Aleksi Saaren ja Eetu Rautasen kanssa saliin. Kaksikko lataa tunnelmaan sopivaa taustamusiikkia poppikoneesiin ja aloittaa limbokisalla. Kerholaiset hurraavat kavereille, jotka yrittävät taivuttaa itsensä kaarelle niin, että pääsevät luikahtamaan kaatumatta harjanvarren ali. Tässä lajissa on pienuudesta etua.
Kerholaiset rauhoittuvat lautapelien äärelle. Yhdessä ryhmässä yritetään selittää sanoja niin, että kaveri arvaisi ne, toisessa ryhmässä napata palikoita kaatamatta huojuvaa tornia.
Yhteensä 150 kerholaista
Senni Nissilä kirjaa kerholaiset ja heidän yhteystietonsa.
Tyttö- ja poikakerhojen väliä ravaava Senni Nissilä antaa kerhonohjaajien hoitaa hommansa. Hän itsekin yritti pari vuotta sitten käynnistää poikakerhoa, mutta silloin ei syntynyt samanlaista imua kuin nyt.
Jätkiksen ansiosta seurakunnan kerhoissa oli syyskuun ensimmäisellä kerhoviikolla peräti 150 lasta. Tyttö- ja poikakerhojen lisäksi pyörii muun muassa kokkikerho sekä joka toinen viikko kokoontuva Rautajärven kerho.
Jätkäkerho ja tyttökerho kokoontuvat Pälkäneen seurakuntatalolla torstaisin kello 15.
Huojuvasta tornista yritetään napata palikka.