Sirpa Sara ja Tarja Pääskylä laulattivat yleisöä sunnuntaina.
– Yhdessäolo ja se kun näkee, kuinka vanhukset tykkäävät. Kaikki eivät ehkä muista odottaa kokoontumisia, mutta kun kerho on käynnissä, asukkaat nauttivat siinä hetkessä, Annu Leppänen miettii vapaaehtoistyön parhaita puolia viimeisen virallisen Terhokerhon jälkeen Kostiakodissa sunnuntaina.
Terhokerhoa pidettiin Kostiakodilla yhteensä vajaan kolmen vuoden ajan. Alkuun kokoonnuttiin joka toinen viikko, mutta aika nopeasti tahti vakiintui yhdeksi kerraksi kuukaudessa. Kaikkiaan kolmenkymmenen tapaamisen aikana ehdittiin leikkiä, sitoa vihtoja, viettää pikkujouluja, askarrella, tutustua perinteisiin ja viettää Halloweenia sekä kekriä. Leppäsen lisäksi Terhokerhon pyörittämisestä päävastuun kantoivat Tarja Saksala ja Anneli Kivelä.
– Parhaimmillaan meillä oli 60 kävijää, kun vietimme Halloweenia viime syksynä. Osa ikäihmisistä tosin vähän kritisoivat Halloweenin viettämistä, joten tänä syksynä vietimme vanhalle polvelle tutumpaa kekriä, Leppänen kertoo.
Pälkäneellä haasteeksi osoittautui sukupolvien aito kohtaaminen, sillä monet kerhot vietettiin ilman lapsia vanhusten voimin.
– Alkuaikoina kun lapsia kävi enemmän, leikimmekin enemmän, mutta silloin kun kerhoja on vietetty vanhusten kesken, niin mieluisinta puuhaa ovat olleet laulaminen ja erilaisten perinteiden muistelu. Laulaminen on ollut todella suosittua. Laulujen sanat usein muistetaan hyvin, vaikka muisti muuten jo pelaisi hieman huonommin, Leppänen kertoo.
Sirkka Rönni osallistui yhtä vaille kaikkiin Terhokerhoihin ja osallistui välillä kerhojen ohjaamiseenkin.
– Parasta on ollut vanhojen tuttujen tapaaminen. Tunnelma on aina ollut välitön, Terhokerhossa on vietetty mukavia hetkiä, Rönni miettii ja jatkaa, että silloin kun mukana on ollut lapsia, heidän touhujaan on ollut ihana seurata.
– Kolme vuotta sujahti ihmeellisen nopeasti. Tuntuu siltä kuin kerhot olisivat vasta alkaneet, Rönni lisää.
Jouluiset päättäjäiset
Viimeisessä Terhokerhossa sunnuntaina vietettiin pikkujouluja. Kauralyhteet oleskelusalin lattialla toivat kerhoon vanhan ajan henkeä. Tilaisuuden jälkeen lyhteet päätyivät Kostiakodin pihapiirin pikkulintujen ruoaksi.
Pikkujouluissa laulettiin ja leikittiin jouluisia lauluja, luettiin asukkaiden tekemiä runoja ja muisteltiin vanhoja perinteitä ja joulukirkkomatkoja. Kerhon vapaaehtoiset olivat harjoitelleet joululaulupotpurin, jonka he esittivät Kostiakodin asukkaille ja henkilökunnalle. Lämminhenkisen pikkujoulun lopuksi pikkutonttu Elli Juurikka jakoi kaikille yllätyspussit, jonka jälkeen väki kokoontui vielä pikkujoulukahveille.
Leppänen, Saksala ja Kivelä aikovat jatkaa vapaaehtoistoimintaa Kostiakodilla Terhokerhoilun jälkeenkin.
– Käymme joka toinen kuukausi pitämässä tuokioita asukkaille, joten eräässä mielessä Terhokerho vielä jatkuu täälläkin. Kostiakodista on tullut meille kaikille vapaehtoisille tosi tärkeä paikka, melkein kuin toinen koti, Leppänen summaa.
