Juhlan aluksi juotiin kakkukahvit, joiden aikana oli rauhallista aikaa tavata tuttuja ja vaihtaa kuulumisia.
Kulttuurituottaja Marketta Vaismaa kysyi kerran pikkupojaltaan, mitä tämä arveli veteraani- sanan tarkoittavan. Kotvan tuumittuaan poika selitti, että hänen mielestään veteraanit olivat erityisiä sotilaita, vähän niin kuin kenraaleja.
– Se määritelmä oli hyvä ja oikea, Vaismaa totesi kansallisen veteraanipäivän
Pirkanpoikien laulua johti Visa Yrjölä.
tilaisuuden aluksi Pälkäneen Nuijantalolla.
Suomen erityisimpiä sotilaita, lottia ja kaikkia muita maamme itsenäisyyden puolesta taistelleita juhlittiin tällä kertaa konsertilla, jossa esiintyi tamperelaisen poikakuoro Pirkanpoikien Vokaaliyhtye.
Kuoro otti heleällä laulullaan hetkessä valtaansa koko pälkäneläisyleisön. Soi kunniaksi Luojan, Kotimaani ompi Suomi, Suomalainen rukous, Suomen laulu ja Finlandia-hymni saivat kirkkaiden poikasopraanojen soinnista niin vahvan tunnelatauksen, että monet kuulijat kuivailivat silmäkulmiaan.
– Ihanaa, todella kaunista!
– Uskomattoman kirkkaat äänet – olisipa kestänyt kauemmin! salista poistuva väki huokaili.
Maa, joka voisi olla toisennäköinen
Seppelten viejät Pälkäneen ja Luopioisiten sankarihaudoille lähetti liikkeelle Kalevi Koivisto. Seppeleitä kuljettamaan lähtivät Timo Ailio (vasemmalla) ja Vesa Mellavuo.
Tervehdyspuheen sotaveteraaneille ja muulle yleisölle piti kokoomuksen kunnanvaltuutettu Rainer Zeitlin. Hän totesi, että Suomi on maa, joka voisi olla tällä aivan jotain muuta kuin se on, jos veteraanisukupolvi ei olisi aikanaan sitkeästi taistellut sen puolesta.
Suomalaiset eivät ole unohtaneet niitäkään sankareitaan, jotka eivät koskaan saaneet nähdä, mikä oli heidän työnsä tulos.
– Viime jouluaattona seisoin poikani kanssa puolen tunnin vartiovuorossa sankarihaudalla. Seppeleenlaskua oli seuraamassa myös pari maahanmuuttajaa, jotka ihmettelivät, mistä tapahtumassa oli kysymys. Selitin heille, että kunnioitamme näin Pälkäneen vajaata kahtasataa sankarivainajaa, jotka olivat taistelemassa maallemme vapautta, Zeitlin kertoi.
Hän vakuutti kaukaa tulleille, että jonakin päivänä heidänkin kotimaahankin tulee rauha. Perheen isä osoitti surullisena lapsiaan näyttääkseen, että se tapahtuu ehkä heidän elinaikanaan, ei hänen.
Zeitlin jatkoi muistuttamalla, että Lähi-idän ja Afrikan sotien ja levottomuuksien koettelemista maista on paennut Eurooppaan noin miljoona ihmistä; noin kolme ja puoli tuhatta on hukkunut Välimereen epätoivoisella pakomatkallaan ihmissalakuljettajien kyseenalaisen avun varassa. Monet kuolleista ovat olleet lapsia.
Eurooppaan asti selviytyneet ovat yrittäneet etsiä asuinpaikkaa pitemmäksi tai lyhyemmäksi ajaksi. Yli 32 000 heistä päätyi viime vuoden aikana Suomeen, maahan, jonka oma tulevaisuus oli 75 vuotta sitten kokonaan epävarma.
– Juuri nyt hekin saavat asua täällä, missä on rauha, koska veteraanit puolustivat tätä maata. On heidän ansiotaan, että voimme auttaa nyt muita, Zeitilin sanoi.
